... Tai no, oikeastaan ihmispoika.

Koko viikon tuo PikkuPalvelija on kipeänä ollut, alkuviikosta kuumehouruissaan täällä minun perässä juoksenteli ja nytten sitten niiskututtaa.
Onneks tolla Palvelijalla on kuitenkin talossa Aito Oikea Sairaanhoitaja, eli meikä! Oon seurannu kuin hai laivaa tota ipanaa, puskenu ja kehränny vieressä koko ajan. Tänäänkin otettiin piiiitkät päikkärit ton mukelon kanssa vieretysten.

Yksi ilta Palvelija yritti tuota naperoaan yöunille saada, mutta poika vaan kiukutteli eikä halunnut millään asettua nukkumaan, vaikka sitä ilmiselvästi väsytti. 
"Amatööriakka!" tuumasin minä, hyppäsin pinnasänkyyn (josta tuo Palvelija vähä aikaa jaksoi valittaa etten saa siellä olla) ja käperryin pojan jalkopäähän lämmittämään niitä minivarpaita. Heti rauhoittui napero, vaikka hyvän tovin se minua päähän potkiskeli, mutta en antanut sen häiritä. 
Vihdoin ja viimein PikkuPalvelija sitten nukahti, joten työni oli tehty. Ei muuta kun olohuoneeseen ilmoittamaan Palvelijalle että HÄNEN työnsä on minun toimesta nyt hoidettu. Ja kun ei itkevä lapsi ollut häiritsemässä minun yöuniani, käperryin sohvalle koisaamaan. 
Tyytyväisenä nukkui poika aamuun asti, mitä nyt pari kertaa käväsi hereillä. 

Pitäishän tuon Palvelijan tietää, että minä oon se paras lohduttaja jos joku on kipeä! Aina kun Palvelija itse on sairaana, niin minä oon visusti kainalossa purisemassa ja antamassa vierihoitoa.
Tosin  niitä itseaiheutettuja viikonloppusairauksia ei lasketa mukaan. Ne päivät ovat kyllä toooooosi harvassa nykyään, kiitos ton PikkuPalvelijan!