... tarkemmin sanottuna 4.4.2008, sai Palvelija puhelun serkultaan, joka ilmoitti tämän tulevan kissanpennun syntyneen hetki sitten. Oli ollut Palvelijani parhaillaan kaupassa silloisen miesystävänsä kanssa ja oli kuulema joutunut hampaitaan yhteen puremaan, jottei olisi aivan riemuissaan hyppinyt pitkin kaupan käytäviä (epäilen, että sen hän oli tehnytkin, kunhan valehtelee että oli hillinyt itsensä). 

Kaikkihan oli lähtenyt siitä, että Palvelijani olisi ensin ottanut serkultaan minun enoni Nimettömän, jota muut talouden kissat pitivät nyrkkeilysäkkinään päivittäin. Tuon eukon hupakon miesystävä oli kyllä jo luvannut tälle sen kissan, mutta kun kuuli, ettei kyseessä ollutkaan mikään pieni pentu vaan pari vuotias uroskissa, mies perui puheensa ja melkein kolmas maailmansota siitä oli sitten syttynyt. Kun tämä minun Palvelijani oli sitten tietenkin vetänyt asiasta kilon hernepussit nenänsä syövereihin ja mököttänyt aikuismaisesti hyvän tovin, oli miesystävä sitten eräänä viikonloppuiltana humalapäissään luvannut Palvelijalle, että otetaan seuraavasta äitini pentueesta kissanpentu. Äitini kun oli hieman.. köhköh.. kevytkenkäinen tapaus, joten uusi pentue oli odotettavissa.

Ilmeisesti tämä miesystävä oli olettanut, ettei Palvelijani muistaisi kyseistä lupausta enää seuraavana aamuna, mutta HAA HAA! Muisti pelasi oikeinkin hyvin ja siinä kauppajonossa seisoessaan Palvelijani oli myös tälle miehelle kertonut ilouutisen tulevasta perheenlisäyksestä.
"- Mikä kissanpentu?" oli mies ensimmäisenä ähkäissyt.
"- No se, minkä minulle sillon yks baari-ilta lupasit!" 
Siinä hetken ähistyään mies oli sitten huokaissut että pakko kai se oli sitten ottaa. No tottakai oli! Pöljäkö se oli?

Koska tuleva Palvelijani asui silloin Iisalmessa ja meikäläinen oli emäni helmoissa kyläpahaisessa nimeltä Vaala, ei päästy heti tapaamaan toisiamme, mutta Palvelijani mukaan se oli rakkautta ensisilmäyksellä kun vihdoin tapasimme.
Tässäkin se valehtelee, sillä kerran se oli minun siskolle lässyttämässä et "Milloinkas se sinä lähdet minun mukaani?" Arvaa masensiko? Saman tein heittäydyin portaita alas kierien ja Tulevan Palvelijani serkku nauraa räkätti osoittaen minua että tuo se on Iisalmeen muuttamassa heti kun on sen aika. 
Ja sen jälkeen en hetkeäkään rauhaa saanut, kun tuo vähäjärkinen Palvelija tajusi kuka hänen matkaansa oli lähdössä... Hohhoijaa. 

Tässä vielä kuva meikäläisestä pienenä ja sievänä. Enää en ole muuta kuin sievä!

Ens kerralla sitten kerron hieman siitä päivästä, kun rakkaasta äitylistäni jouduin eroon ja minut pistettiin matkalle kohti suurta maailmaa...

Ps. pistäkäähän vaikka alas kommentteihin, jos teillä tai jollakin tutulla/tuntemattomalla on kivoja kissablogeja täällä netin syövereissä!