Palvelija se veteli sikeitä reippaasti yli puolenpäivän tänä aamuna. Minä ja tuo Molla The Vanupallo jäätiin siis ilman meidän aamupöperöitä, vaikka kävinkin tuota Palvelijaa herättelemässä ja tuo ukkokin oli hereillä, mutta eihä se mies mitään ruokaa meille tajunnu antaa. 
Sievästi yritin ruokaa vaatia ja kun mikään ei auttanut, hyppäsin ukkelin viereiselle nahkasohvalle ja kusasin siihen. Samaan aikaan kun Molla väänsi torttuja keittiön matolle... Johan tuli emäntäänki vipinää ja suvaitsi ahterinsa peiton alta raahata "ihmisten ilmoille", kun kuuli "rakkaan" avopuolisonsa raivoavan meille...  Ukko noitu meitä alimpaan helvettiin ja emäntä viskasi ruokaa kuppiin. Tehtävä suoritettu! Mitäs eivät tajua, että meitäkin pitää palvella vaikka mikä olisi. Pitää välillä käyttää järeämpiä keinoja, jotta nuo kaksjalkaiset muistavat miten kissoja tulee kohdella!
Kun kuvut oli täynnä ruokaa, oli aika käydä molempien omilla hiekkalaatikoillaan tarpeillaan oikein tyytyväisinä... 

Meikällä on jääny tää  blogin päivittely vähä vähemmälle oman ja palvelijan laiskuuden vuoksi... Mut noh. Eipä täällä oikein mitään ihmeempiä oo tapahtunutkaan... Molla ei vieläkään oikein tahdo mun kaa leikkiä. Kyllä me jo välillä läpsitään toisiamme päin näköä sievästi eikä niin että karvat pöllyää, mutta Molla jatkaa tuota sen murisemistaan vaikka "sievästi" mua turpaan veteleekin. Tänään jäätiin kiinni, kun leikittiin... 

 

Mitä muuten tarkoittaa "laihdutuskuuri"? Toi Palvelija puhu jotain semmosesta ja tarkotti sillä meitä kissoja?! Wtf... Onko se jotain syötävää? Toivottavasti. Joku herkkukuuri. Namnamnam. Ois kyllä aika nannaa vetää kuurina jotain maksaa pari kuukautta. Eikö oliskin? 

 

AI NIIN! Kävipä meillä yks viikonloppu vieraitakin.. Mä en tykänny yhtään kyseisestä KOIRASTA. Hyi himputti... Rakki. MINUN talossani... 

 

 

Palvelija yrittää sinnikkäästi vältellä siivousta, joten päättipä hän ottaa kameran "kauniiseen" kätöseensä ja ryhtyä räpsimään päiväunista nauttivan meikäläisen pärstästä kuvia. Huoh...
Niitä otoksiaan selaillessaan Palvelija mietti, miksi minä en voi olla niin kuin normaalit kissat ja poseerata nätisti.. Siksi. 

Otoksia vuosien varrelta (tämän päiväiset kuvat on viimeisinä)

 

Palvelija aina kitisee, ettei minusta koskaan saa hyviä liikekuvia. Ihan niin kuin se minun vika olisi?? Menkööt eukko ite jollekki valokuvauskurssille, tai vielä parempi, heittäis tuon kameransa vaikka kuuhun! Eipähä olis aina minua häiriköimässä ton häkkyrän kanssa.... 

 

 

 

 

Nyt kun on toimiva näppäimistö ja "turhaa aikaa", pakotan tuon Palvelijan taas hieman valaisemaan teille elämääni. 

... Tosiaan puolisen vuotta me siellä Iisalmessa asusteltiin, kunnes pakattiin kamat ja muutettiin Palvelijan Äidin luo. Mullehhan se oli ihan pikkujuttu, mikäs siellä ollessa kun oli useampi hoitaja sekä tietenkin Mokke-kissa, joka tosin ei ollut niin innoissaan minun jäädessä taloon asumaan. Mutta kyllä se siihen tottui! 

Olin tosiaan Iisalmessa ollut ihan sisäkissana, mutta nyt pääsin haistelemaan raitista ulkoilmaa ihan oikeasti eikä vain jostain ikkunan raosta. Palvelijaa hieman hirvitti, mutta äkkiä minä opin Moken opastamana miten siellä ollaan - vaikka vanhaa herraa hieman meinasi tympäistä perässä kipittävä penikka. 
Ja ne ensimmäiset hiirisaaliit mitä sain! Ai että! Olin minä ylpeä itsestäni! 

Eräs päivä tajusin, että Mokke on palliton kaveri ja sehän meinasi siis sitä, että MINÄ olin se mies talossa. Joten ei muuta kuin ilmoittamaan siitä ihmisillekkin. Koska en osannut muuten asiaa ilmaista, merkkailin sohvat ja nojatuolit pissallani joka taas ei ihmisiä naurattanut taaskaan. Kuulinpa Palvelijan Äidin toteavan, että joko se on pallit pois tai henki pois. 
Koska istun vielä tässä, voitte varmaan arvata mitkä multa lähti... Niinpä minut tungettiin taas siihen kuljetuskoppaan ja vietiin oudon hajuiseen paikkaan. Ei se minua kyllä häirinnyt, sillä Palvelija oli paikalla sekä joku outo täti ja parit nuoret tytöt, jotka kuulema olivat "työelämään tutustumassa" tai jotain... Ja koska sitä yleisöä oli, pakkohan minun oli tervehtiä jokaista puskemalla ja hurisemalla isoon ääneen. 
Yhtäkkiä tunsin pienen piston ihossani, jonka jälkeen tuli hieman hutera olo, mutta en antanut sen häiritä vaan kipusin Palvelijan syliin turvaan. Sitten pitikin mennä taas kerjäämään huomiota niiltä kahdelta tytöltä hieman hoippuvin askelin. "- Noh, eikö se nukahda?" kuulin takanani sanottavan ja vähän ajan päästä tuntui taas pisto. Eipä aikaakaan kun kaikki pimeni...

Herätessäni maailma pyöri ympärilläni ja hetken tutkailun jälkeen tajusin olevani kotona saunassa. Pissatkin oli lirahtanut alle. Hups. Kun huomasin, että olin aivan yksin siellä huoneessa, halusin pois sieltä. Heti. Hoipertelin kuin Palvelija viikonloppuisin kohti ovea ja rupesin huutamaan sekä kynsimään ovea hullun kiilto silmissä. Eipä aikaakaan kun Palvelija tuli kattomaan, mitä meikäläinen oikein mekasti siellä saunalla.
Marssin hoiperrellen ulos saunalta ja suuntasin siksak-kulkuni kohti keittiötä, jossa Mokke istuskeli pesemässä pärstäänsä. Ja minähän tietenkin olin iloinen nähdessäni kaverin ja ajattelin, että herra leikkisi minun kanssa. 
Kovin yritin Mokkea päin pläsiä läimäyttää, mutta aina tassu hujahti ohi kun ei toi koordinaatio pelannut niiden mömmöjen takia, mitä ne olivat meikäläiseen pistäneet aikaisemmin päivällä. Hetken Mokke minun touhuja siinä seurasi ja kun seuraavan kerran läiskähdin maahan makaamaan huti menneen lyönnin vuoksi, istu se läskikasa minun pään päälle. Siinä se istu niin kauan, että rauhotuin ja lähti sitten pois paikalta. Tuo Palvelija vain nauroi! O.o Mitä pirua?! 

Reilua meininkiä. Minut huumataan tajuttomaksi, pallerot katoavat haarovälistä ja eukko vain nauraa kun minun naaman päällä istuu joku hirveä läskikasa karvahanureineen. 
Aina ei mee nallekarkit tasan...

 

Okei, toi Molla-niminen vanupallo on asunut meillä nyt sen kuukauden verran. Eikä se vieläkään tahdo lämmetä mulle... Miksi?? Palvelija vinoili, ettei naiset tykkää liian päällekäyvistä miehistä, jotka kaiken lisäksi on lihavia, karvaisia ja tyhmiä. Tä? Mitähän se nyt tollakin kommentilla meinasi?
Mä vaan tahtoisin leikkiä ton vanupallon kanssa, mutta se vaan murisee ja vetelee meikäläistä turpaan. Kuulema voi johtua myös siitä, että ensimmäisessä kodissa se on saanut muilta kissoilta turpaan koko ajan eikä ne oo antaneet sen syödä ollenkaan. Mutta mä kyllä annan sen syödä - tai siis, se syö munkin ruuat ihan lupia kyselemättä. Ja mä nään nälkää, auttakaa (no en mä oikeesti, kyllä mä ruokaa saan, mutta tuntuu siltä että kuolisin, kun ei saa heti syötyä!)!!

Mutta kun mä yritän ton kaa leikkiä, se suuttuu mulle, vetelee turpaan ja totta kai mä pistelen takaisin tassulla päin näköä... Sitten tulee toi Palvelija sen perhanan suihkepullonsa kaa ja kastelee meidät molemmat. Mitä tää nyt sitten on? Kai tästäkin jonkun animalia jutun sais?? Eikö?

Kyllä me välillä ollaan ihan kunnollakin. Sängyn alla on yleensä semmoinen "rauhan paikka", vaikka joskus sielläkin matsia otetaan. Mut yleensä minä nukun semmosessa pahvilaatikossa ja Molla vieraspatjan mutkassa.
Tässä yks päivä istuskeltiin keittiön ikkunanlaudalla ihan sulassa sovussa ja sit ku Palvelija tuli meitä siihen lääppimään ja Molla nous seisomaan, nii minä menin sen takapuolta haisteleen. Molla oli ihan jees asian kaa, mutta ku mä sitten päätin vähä maistella sitä sen persausta, niin taas veti ainakin kilon herneitä nenäänsä ja se rauha meni siitä.
Naiset...

Mutta tuo Palvelija ei kuulema aio luovuttaa. Se aiko meistä kaverit tehdä... Vaikka siinä menis 100 vuotta aikaa. 

 

VÄLILLÄ OLLAAN KAVEREITA

 

VÄLILLÄ SITTEN EI...