Möh. Ollaan oltu Palvelijan kanssa pari päivää kahdestaan kotona kun Mies ja PikkuPalvelija läksivät reissuun... Onhan meillä ollut mukavaa, tai ainakin mulla, kun oon saanu Palvelijan täydellisen huomion ilman sen kummempia riehumisia. Tosin Palvelijan sukkaa oli kiva nakella tässä yks ilta monta tuntia ympäri olohuonetta... Tai siis Palvelija luuli että mä leikin sillä, oikeesti yritin saada sitä sukkahieltä haisevaa ällötystä hengiltä. Hyi yök.

Tänä aamuna annoin sitten ton eukon nukkua niin pitkään kuin halusi ja kun se sitten kömpi ylös sängystä, anto mulle ruokaa ja keitti itselleen kahvia, aloitin sen mun aamujuoksentelun pitkin kämppää. Aiii että mulla oli hauskaa!
Palvelija kuitenkin sattui mun kiitoradalle kahvikuppinsa kanssa ja tuloksena oli kahvit pitkin lattiaa... Mitäs kävelee mun eteen täyden kahvikupin kanssa! Mun jarrut ei ole mitenkään huippuluokkaa, joten yhteentörmäyshän siitä tuli. 
Itse onneks säästyin siltä kahvisateelta, sillä syöksyin tämän akan jalkoihin pahki takaapäin, joten pystyin helposti tekemään tiukan u-käännöksen takaisin tulosuuntaani jättäen tämän hieman aamuäreän ihmisen noitumaan puoliksi tyhjentyneen kahvikuppinsa kanssa keskelle eteistä. Oma vika! 
Mä jatkoin riehumistani ja Palvelija könysi lattialla luudun kanssa kiroten typerää kissaansa. Anteeks nyt vaan, mutta jos tässä pitää jotain typerää ettiä niin se on kyllä se ite. Mä oon fiksu ja filmaattinen tapaus, toisin kuin tuo mörrimöykky! 
Kun perinteiset rallit pitkin kämppää oli vedetty, iski kakkihätä mutta mitä minun silmäni näkivätkään? Aiiivan törkyisen hiekkalaatikon... Nyt oli siis reklamaation paikka ja huutaen menin tietokoneella tukka pystyssä istuvalle Palvelijalle asiasta mainitsemaan. Käski mun vaan olla hiljaa! Sika. 
Ei muuta kuin viereiselle nojatuolille kuopimaan sen näköisenä, että lurautan kuseni siihen. Johan tuli Palvelijalla vipinää töppösiin ja likainen vessa oli pian puhdas! Pitää tietää mistä naruista nykiä niin johan rupeaa tapahtumaan. ;) 

Illalla tuli sitten Mies ja PikkuPalvelija kotia. Pitihän mun esittää, että olis ollut sitä pikkuipanaa ikävä.. Siinä me hetki toistemme päitä puskettiin ja minä kehräsin isoon ääneen. Vähän aikaa minä leikin sen ipanan kanssa pikkuautoilla ja sitten mulle iski nälkä... 

Pikkuautoista tuli mieleen kerta kun leikin sellaisella Palvelijan katsoessa jälkeläisensä kanssa koneelta Muumeja. "Vahingossa" tuli nakattua sitä autoa sen verran ilmaan et se lensi komeassa kaaressa Palvelijan takaraivoon. Jostain syystä sitä ei ensin naurattanu... Mutta kun se hetken siinä mietti miten koominen tilanne se oli, alkoi sitäkin naurattamaan oikein urakalla. Sekopää.

Kattokaa nyt, mä oon oikeesti enkeli! Palvelija sai minun sädekehän mukaan kuvaan tänä aamuna!